perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kirja: A Clash of Kings

Oookeeiii, ensinäkin, olen todella pahoillani, että olen päivittänyt viimeksi melkein vuosi sitten. Hyi minua. :( Mutta nyt voisin yrittää hieman aktivoitua. Katsotaan miten kauan jaksan tällä kertaa :D Toivottavasti pidempään, koska tein uutena vuotena lupauksen, että lukisin tämän vuoden 2014 aikana sata kirjaa. Siinä on aika paljon haastetta...

Nimi: A Clash of Kings (suom. Kuninkaiden koitos)
Kirjailija: George R. R. Martin
Julkaisija: Bantam Books

Tämä kirja on toinen osa George R. R. Martinin eepisessä fantasia-sarjassa Tulen ja Jään laulu. Itse kirjakin on aika eeppinen, ainakin pituutensa puolesta. Sivuja nimittäin löytyy lähes tuhat.

Kuninkaiden koitos jatkaa suoraa siitä, mihin Valtaistuin peli jäi. Ned Stark on kuollut ja valtistuimelle on noussut Joffrey Baratheon. Starkin perhe on hajallaan ympäri valtakuntaa; Bran ja Rickon kotona Talvivaarassa, Catelyn ja Robb sotimassa, Sansa vankina kuninkaan linnassa ja Arya matkalla Muurille. Valtakunnassa kuitenkin leviää tehokkaasti huhu siitä, että Joffrey ei olekaan oikeutettu kuningas, ja pian valtaistuimelle on neljä muutakin ottajaa.

Martinin tyylille uskollisena kirja on todella paksu ja täynnä erillisiä juonia. Kaikki sivujuonet eivät ole kovin olennaisia pääjuonen kannalta, minkä takia kirja ei kovin paljoa etene edes vajaassa tuhannessa sivussa. Kirjan alku oli varsin tylsää luettavaa, mutta tarina parani loppua kohden, kun mukaan alkoi ilmestyä enemmän toimintaa. Lopun luinkin varsin nopeasti. Vaikka luin tämänkin englanniksi, kuten ensimmäisenkin osan, ei lukeminen takkuillut enää yhtä paljon; näin useassa sivussa on kyllä jo tottunut vanhahtavaan ja vaikeaan englantiin ja sen huomaa jopa hiipivän omaan puheeseen.

Kirjassa syvennetään jo tunnettuja hahmoja ja esitellään muutamia uusiakin. Yllättäen kyllä, Martin ei tapa henkilöitä yhtä rivakasti kuin ensimmäisessä osassa. Uusista hahmoista mielenkiintoisimmaksi minulle itselleni nousi villinainen Ygritte, joka tavattiin vasta reilusti kirjan loppupuolella. Odotan mielenkiinnolla, miten hahmo lähtee kehittymään seuraavissa kirjoissa.
Tämä toinen osa on pitkälti Tyrion Lannisterin hallinnassa, kun hän toimii kuninkaan Kourana. Tyrion on yksi sarjan mahtavimmista hahmoista ja ainut pidettävä Lannister. Kirja on suurimmilta osin hänen voittokulkuaan, joka kostautuu hänelle aivan viimemetreillä.

Myös kirjojen pohjalta tehdyn mahtavan sarjan katsoneena en voi olla vertaamatta kirjaa jälleen kerran sarjaan. Ensimmäinen kirja ja tuotantokausi olivat vielä varsin uskollisia toisilleen, mutta nyt siirryttäessä toiseen tuotantokauteen ja kirjaan alkavat eroavaisuudet erottua. Kirja ensinnäkin loppuu hieman aikaisemmin kuin sarjan tuotantokausi. Monia pieniä henkilöitä ei ole otettu mukaan sarjaan ollenkaan; näistä silmiin pistävimpinä se, että sarjassa Shae on suoraan Sansan kamarineito ja Arya palvelee Harrenhallissa Tywin Lannisteria. Näistä huolimatta sarja on erittäin laadukkaasti tehty ja sitä on ilo seurata. Näyttelijät ovat todella mahtavia samoin kuin lavastus ja puvustus. Iso kiitos HBO:lle tämän valtavan fantasiasarjan tekemisestä!

torstai 8. elokuuta 2013

Kirja: A Game of Thrones

Nimi: A Game of Thrones (suom. Valtaistuinpeli)
Kirjailija: George R. R. Martin
Julkaisija: Bantam Books, 2011, mass market edition
               Julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1996, Bantam Spectra

"Maailmassa, jossa kesät voivat kestää vuosikymmeniä ja talvet eliniän, vaikeudet ovat alkamassa. Kylmyys on palaamassa ja pohjoisessa synkät ja yliluonnolliset voimat ovat kerääntymässä Kuningaskuntaa suojelevan Muurin takana.
Konfliktien keskellä ovat Talvivaaran Starkit, yhtä ankara ja taipumaton suku kuin maa, johon he ovat syntyneet.
Matkusta aina julman kylmyyden maasta kaukaisen Kuningaskunnan ylelliseen kesäaikaan, sillä tämä on tarina lordeista ja leideistä, sotilaista ja taikureista sekä salamurhaajista ja äpäristä, jotka kaikki kohtaavat synkkien merkkien aikana.
Juonien ja vastajuonien keskellä tragedia ja petturuus, voitto ja kauhu ja Starkien sekä heidän ystävien ja vihollisten kohtalo roikkuu petollisessa tasapainossa, kun jokainen pyrkii voittamaan konflikteista kuolettavimman: valtaistuinpelin." (hyvin karu käännös kirjan englanninkielisestä takakannesta)

Luin tämän George R. R. Martinin eeppisen fantasia-sarjan ensimmäisen osan englanniksi, kun sain kaikki viisi kirjaa halvemmalla englanniksi kuin yhden suomenkielisenä. Ajattelin, että ei se paljoa vaikeampaa voi olla, kuin Pottereiden kahlaaminen englanniksi. Noh, en mennyt kuin mennyt kuin hieman metsään noin ajatellessani.

Martin kirjoittaa aavistuksen vanhahtavaa englantia, joten alkuun meni hieman totutellessa muutamien sanojen erilaiseen kirjoitusasuun. Muuten teksti oli hyvin selkeää sekä hyvin kirjoitettua.
Kirja sisältää runsaasti hahmoja, en muista toista kirjaa, jossa olisi ollut niitä yhtä paljon. Tämä osaltaan hidasti lukemista, koska usein menin sekaisin hahmoissa. Onneksi kirjan lopusta löytyy liite, johon on kirjattu kaikki kirjan hahmot suvuittain. Itse olin kyllä varsin laiska käyttämään koko liitettä, joten en vieläkään muista osaa hahmoista :D

Minulla meni yllättävän kauan tämän eepoksen lukemiseen. Muistaakseni aloitin tämän joskus alkukeväästä ja sain loppuun muutamia viikkoja sitten. Onhan tässä sivuja kuitenkin 807, jos jätetään lopun liite ja näyte seuraavasta kirjasta (a Clash of Kings) huomiotta. Välillä oli myös puuduttava lukea, kun ei tapahtunut mitään, eteenkin keskivaiheilla oli hieman tylsää. Saattoi myös johtua siitä, että olen katsonut tästä tehdyn sarjan (Game of Thrones) ensimmäisen tuotantokauden, joka siis kattaa kaikki tämän kirjan tapahtumat.

Minusta kirja on silloin todella hyvin kirjoitettu, kun lukija pystyy samaistumaan henkilöihin tai tapahtumiin ja elää niiden mukana. Minulle lempihahmoiksi nousivat Daenerys Targaryen, Jon Snow sekä Arya Stark Tyrion Lannisteria unohtamatta. En varmaan ole myöskään ainut, joka voi sanoa vihaavansa Joffreytä ja Cerceitä sydämensä pohjasta. Sansa Stark oli todella ärsyttävä ja naiivi ennen loppuhuipennusta, mutta nyt kun hänen jalkansa on tömäytetty karusti takaisin maanpinnalle uskon, että hän tulee kehittymään hurjasti.

Kunnioitan George R. R. Martinia suuresti, kun hän on näin mahtavan kirjasarjan kehittänyt. Tämä on minusta pakkolukemista jokaiselle fantasiafanille (tai katsokaa edes sarja!) ja älkää ihan oikeasti kiintykö niihin hahmoihin, sitä ei tiedä kenet Herra Kirjailija päättää seuraavaksi listiä...

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Leffa: Looper

Nimi: Looper
Ohjaaja: Rian Johnson
Julkaistu: 2012
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Emily Blunt

Vuonna 2044 aikamatkustusta ei ole vielä keksitty, mutta 30 vuoden päästä tulevaisuudessa on. Se on laitonta toimintaa, joten sitä käyttävät vain suurimmat rikollisjärjestöt. Ihminen lähetetään vuoteen 2044, jossa palkkatappaja, "looppaaja", odottaa aseen kanssa. Joe (Joseph Gordon-Levitt) on yksi parhaista looppaajista, mutta mitä tapahtuu, kun eräänä päivänä hänen eteensä lähetetään hän itse 30 vuotta vanhempana (Bruce Willis).

Näin tämän trailerin joskus, kun olin katsomassa leffateatterissa Skyfalllia. Idea vaikutti mielenkiintoiselta, joten kun tämän eilen löysin kirjaston hyllystä, se tarttui mukaani. Täytyy myöntää, että minulla oli odotukset todella korkealla tämän suhteen. Ja ne eivät ikäväkyllä aivan täyttyneet.

Leffa on tehty taitavasti ja näyttelijät onnistuvat hyvin rooleissaan. Myös juoni on kiehtova ja hyvin toteutettu. Silti jotain jäi uupumaan. Olisin toivonut tältä vielä enemmän aikamatkustus-teorian hyväksikäyttöä ja sillä leikittelyä. Lisäksi olisi ollut mukavaa, jos nuoren ja vanhan Joen välillä olisi ollut enemmän kontaktia.

Leffa ansaitsee kiitoksen onnistuneesta maskeerauksesta sekä tulevaisuuden kaupunkikuvan hienosta totetuttamisesta. Gordon-Levitt on maskeerattu onnistuneesti muistuttamaan Willisiä pelkästään meikin avulla. Kaupunkikuva näyttää siltä, kuin se voisi oikeasti olla olemassa kymmenien vuosien päästä.

Gordon-Levitt onnistuu hyvin esittäessään Willisiä 30 vuotta nuorempana. Ainakin minulle välittyi siitä aito vaikutelma niiden pienien maneerien avulla. Myös Cid-nimistä lasta esittänyt Pierce Gagnon on loisto löytö rooliin ja tekee sen todella vakuuttavasti ja luonnollisesti.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Leffa: Kuudes Aisti

Nimi: Kuudes Aisti (The Sixth Sense)
Ohjaaja: M. Night Shyamalan
Julkaistu: 1999
Pääosissa: Bruce Willis, Haley Joel Osment, Toni Collette

Tämän leffan katsoin hiljattain kun se sattui tulemaan telkkarista. Kiinnostuin siitä, koska se sai hyvän arvostelun lehdessä ja koska se on psykologinen trilleri eli ei mitään hirveää kauhua. Etukäteen en muuta tiennytkään, mikä oli hyvä, koska en spoilaantunut loppuratkaisusta.

Ansioitunut ja menestynyt lapsipsykologi Malcolm Crowe (Bruce Willis) yrittää auttaa nuorta poikaa nimeltä Cole Sear (Haley Joel Osment), joka ei suostu kertomaan edes äidilleen (Toni Collette) mikä häntä vaivaa, samalla kun Crowen oma avioliitto on kriisissä.

Leffa on tehty todella hyvin; nostan hattua eteenkin Haley Joel Osmentin roolisuoritukselle, se on yksi parhaimmista näkemistäni lapsirooleista. Myös Bruce Willis onnistuu hyvin roolissaan, joka todella eroaa hänen useimmista muista rooleistaan, sekä Toni Collette, joka esittää mainiosti Osmentin roolihahmon ailahtelevaa äitiä.

Leffa sisältää muutaman säikäyttävän kohdan, ainakin tällaiselle kauhuleffojen karttajalle, mutta ne tuovat vain leffaan uuden ulottuvuuden. Loppu on todella koskettava ja ennalta arvaamaton. 


Tämä elokuva saisi minulta täydet viisi tähteä, idea on mahtava ja roolisuoritukset sekä ohjaus todella onnistuneita. Leffan ainut ongelma on, että se ei tarjoa enää toisella tai kolmannella katselukerralla yhtä suurta iloa kuin ensimmäisellä.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kirja: Suloinen Huijari

Nimi: Suloinen Huijari
Kirjailija: Ally Carter
Julkaisija: Bookwell Oy, Juva 2012

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Katarina Bishopista, joka joutuu jättämään juuri saamansa "normaalin elämän" ja palaamaan takaisin mestarivarkaitten joukkoon. Rikas Arturo Taccone uskoo Katarinan isän varastaneen tältä viisi mittaamattoman arvokasta taulua. Katarinan ei auta muu, kuin varastaa nämä viisi taulua takaisin ja palauttaa ne Tacconelle taatakseen isänsä turvallisuuden.

Kirja on hyvin nopeatempoinen eikä jää velttoilemaan, vaan on alusta asti toiminnan täyteinen. Juoneen pääsee helposti kiinni, vaikka alkuasetelmat on kerrottu hieman erikoisesti.

Hahmoja kirja sisältää runsaasti, mutta ne ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Itselleni mielenkiintoisimmiksi nousivat W. W. Hale, hyvännäköinen poika, jonka etunimiä Katarina ei tiedä, päähenkilö Katarina "Kat" Bishop, älykäs mestarivaras, joka on arvostetuimman varkaan tytär sekä hänen ärsyttävä serkkunsa Gabrielle. Jäin kuitenkin kaipaamaan ehkä hieman syvällisempää tutustumista hahmoihin. Kirjan paikoitellen todella huima etenemisvauhti ei kuitenkaan antanut tälle tilaa saati aikaa.
Kirjassa on käytetty kaikkitietävää kertojaa, joka vaihtelee hahmojen välillä. Vaikka erikseen jokaisen vaihdon kohdalla ei ole mainittu kenen näkökulmasta seuraavaksi kerrotaan, pysyvät vaihdot silti selkeinä.

Kirjan juoni ja teema olivat todella mielenkiintoisia. En ole hirveästi lukenut tällä teemalla kulkevia kirjoja, mutta niistä muutamista olen pitänyt todella paljon. Tässä kirjassa Katin ja kumppaneiden suunnitellessa suurta keikkaansa, on käytetty, joko kirjailijan itsensä keksimiä tai oikeasti olemassa olevia, nimityksiä eri tavoista toteuttaa kaikkia. Nämä eivät ainakaan minulle avautuneet, jollekkin muulle ehkä saattoivat. Tämä ei kuitenkaan haittaa pääjuonen edistymistä.

Ally Carter on kirjoittanut tälle kirjalle (tähän mennessä) kaksi jatko-osaa. Toivottavasti ne saadaan pian suomennettuina, koska minä ainakin jään odottamaan jatkoa. Tämä ensimmäinen kirja jätti juuri sopivasti asioita ratkaisematta, jotta lukija jää odottamaan seuraavaa osaa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Getting started... Once again!

Tervehdys! Moikka! Ollos tervehditty! Hyvää vapaavalintaista vuorokauden aikaa!

Pitkään on mulla ollut toive pystyttää oma blogi, mutta aihe on puuttunut. Useamman kerran olen jonkunlaisen bloginkuvatuksen aloittanut, mutta silloin kunnollisen aiheen puuttuminen on saanut ne yritykset kaatumaan. Jospa nyt tärppäisi! :)

Blogin aiheeksi olen ajatellut muutamia rakkaimpia harrastuksiani. Luen paljon, kirjoitan, näperrän käsityöitä ja katselen elokuvia. Tarkoituksena olisikin postailla tänne kommentteja sekä suosituksia lukemistani kirjoista sekä katsomistani elokuvista. Siinä sivussa esittelisin tekemiäni käsitöitä sekä valittaisin kirjoittamisen ihanuutta. Aikamoinen sekametelisoppa siis vaikkuttaa olevan tulossa, mutta toivottavasti se pysyisi edes jonkinlaisessa täydellisessä epäjäjärjestyksessä! :D

Blogillani on myös eräs pienempi tarkoitus. Nimittäin pitää kirjaa hyvin hitaasti edistyvästä projektistani sekä muutamasta haasteesta. Valtavan projektini tarkoitus on lukea 100 enemmän tai vähemmän klassikkoteosta. Blogi voisi minua auttaa pitämään ajatukseni kasassa tämän asian suhteen.

Tältä näyttäisi nyt alustavasti blogini tulevaisuus. Toivon todella, että se myös toteutuu, eikä jää vain ajatuksen tasolle. :)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,

~Monika